Terho Lahtinen nostaa pystyyn ja pyöräyttää ympäri kolme isoa polkujuoksutapahtumaa vuoden aikana. Nuuksio Classic Trail Marathonin valmistelut alkavat jo helmikuussa, kun tiedottaminen alkaa. Ilmoittautuminen aukeaa maaliskuussa, kesän aikana tehdään käytännön järjestelyitä ja pari kuukautta ennen kisaa tekemisen tahti tiivistyy.
Kaikkinensa kisajärjestelyiden takana on 50-60 vapaaehtoista ja lisäksi ensiaputiimejä, valokuvaajia, videotiimi, ajanotto ja kuuluttaja. Järjestelijämäärä nousee helposti 70:een.
Vapaaehtoiset ovat mukana kisakeskuksessa ja reitillä kannustamassa, juottamassa, ohjaamassa ja syöttämässä juoksijoita. Kisatoimiston pyörittäminen vaatii kymmenen henkeä, viestintä ja media toisen mokoman.
− Toimitsijoiden koordinointi on se, mikä ei tietenkään näy kisaajille. Vapaaehtoisjoukon kokoamisen lisäksi täytyy tietää, mitä jokainen tekee, katsoa että saatavilla on kaikki tarvikkeet ja vielä oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Kisajärjestelyt pyörivätkin taajaan Lahtisen mielessä kisojen alla.
− Polkujuoksijoita tulee koko ajan lisää. Maantiejuoksu ja hölkkä kasvoivat lajina lähes 20 vuotta, mutta nyt kilpailijamäärät alkavat pienentyä. Uskon, että taustalla on trendi, joka liittyy siihen, että aktiivijuoksijat ovat jo kolunneet tietyn määrän maratoneja ja etsivät nyt jotain uutta. Triathlon kasvaa lajina polkujuoksun ohella, samoin kuin swim-run ja maastopyöräily.
Kasvava harrastajajoukko kilpailee mielellään. Polkujuoksukisojen järjestelyt eroavat esimerkiksi urheiluseurojen toiminnasta sikäli, että polkujuoksussa suosituimmaksi nousseet tapahtumat ovat yksittäisten harrastajaporukoiden visioimia. Kisat ovat kasvaneet hienojen reittien ja elämyksellisten paikkojen ympärille, kun muut juoksijat haluavat jakaa kokemuksensa toisten kanssa.
Kisajärjestelyiden kaari on pitkä. Terho Lahtinen haluaa kiittää Nuuksio Classicin hyväksi töitä tehneitä.
− Hienoa, että jengillä riittää intoa olla mukana olla mahdollistamassa makeita elämyksiä. Hirmu hauskaa, että innokkaita vapaaehtoisia löytyy. Aina välillä, kun jaksaa käydä järkkäämässä kisoja, pääsee itsekin välillä juoksemaan. Järjestämmehän näitä juhlia toki toisillemme, toistemme iloksi.
Vapaaehtoisten tärkein tehtävä ei tietenkään liity kylmäpusseihin ja tankkaamiseen vaan lehmänkelloihin. Mitä olisi yksikään polkumaratonkisa ilman maalinjuoksijoiden askelia siivittävää kovaäänistä kalkatusta?