Kotimaisen polkujuoksun ykköstähdet Henri Ansio ja Juuso Simpanen lunastivat vaivattoman oloisesti heihin kohdistuneet odotukset kahdeksannen kerran järjestetyssä Nuuksio Classicissa. Suurin suosikki Hanna Jantunen piti niin ikään pintansa maratonilla, kun taas naisten ultramatkalla ylivoimaiseksi mestariksi nousi todellinen yllätysnimi.
Etukäteen 72 kilometrin pituisen ultran arveltiin olevan Kaisa Saarion ja Mia Tuoriniemen välinen kaksinkamppailu. Mutta mitä vielä! Saario ja Tuoriniemi tekivät toki pitkään töitä yhdessä, mutta hekään eivät mahtaneet mitään mitään kilpailun suuryllättäjälle Johanna Antilalle.
Polkujuoksuyleisölle tuntematon Antila laittoi muille jauhot suuhun jo heti alkumatkasta. Solvallan laskettelurinteen nousussa vajaassa kymmenessä kilometrissä Antila oli repinyt jo yli kahden minuutin eron Saarioon ja Tuoriniemeen. 17 kilometrissä ero oli kasvanut yli kuuteen minuuttiin, ja kun tämä tieto välitettiin maastoon Saariolle ja Tuoriniemelle, kaksikon reaktio oli voimakas:
– Oho! Onpa hän mennyt kovaa! Naiset huudahtivat kuin yhdestä suusta.
Moni odotti, että Antilan vauhti hiipuu matkan edetessä, mutta toisin kävi. Antila pysäytti lopulta kellot uskomattomaan aikaan 7.35.45. Uskomattomaan siinä mielessä, että Pirjo Saukon nimissä ollut edellinen reittiennätys parani yli 35 minuuttia. Ja kyseessä oli Antilan ensimmäinen polkujuoksukisa ja ensimmäinen ultramatka!
– Lähdin tekemään ihan omaa juoksuani, enkä todellakaan uskonut, että voisin voittaa tänään. Polkujuoksu tuntui ihan hyvältä, vaikka olihan siellä vaikeitakin paikkoja ja jouduin välillä kävelemään, Antila myönsi.
– Olen aina juossut paljon ja erityisesti maantiellä. Entisenä aktiiviurheilijana olen tottunut liikkumaan paljon. Nyt halusin kokeilla jotain uutta ja hyvän ystävän houkuttelemana päätin juosta tämän pidemmän matkan.
Myös kisan kakkonen Saario (7.50.38) ja kolmonen Tuoriniemi (7.59.55) alittivat selvästi entisen reittiennätyksen. Polkujuoksun kilpailullinen taso tuntuu siis vain vuosi vuodelta koventuvan ja laajentuvan, mikä osaltaan lupaa hyvää lajin tulevaisuudelle.
Edes ampiaisten hyökkäys ei hidastanut Simpasta
Tapahtuman toinen reittiennätys nähtiin miesten ultralla ja tällä kertaa myös voittaja oli odotettu. Sami Vähäsen ja Antti Lepistön valmennuksessa elämänsä vireeseen äitynyt Juuso Simpanen piti Nuuksion paikoin varsin teknisiä polkuja pilkkanaan. Menoa ei hidastanut edes se, että lähtömerkki tuli Simpaselle kirjaimellisesti puskista.
– Annoin vielä viime hetken haastattelua Facebook Liveen, kun yhtäkkiä jengi lähtikin liikkeelle. En ollut ehtinyt vielä laittaa GPS-seurantalaitetta päälle ja verryttelytakkikin oli päällä, Simpanen kertasi naureskellen aamukuudelta tapahtunutta starttia.
Osasyyllinen tapahtuneeseen oli tämän jutun kirjoittaja, joka itsepintaisesti vielä uteli Simpasen viime hetken tunnelmia. Näin jälkikäteen ajatellen hauskan pätkän voi katsoa Nuuksio Classicin FB-sivuilta.
Simpasen takki lensi nopeasti reitin sivuun ja siitä alkoikin sitten näytös, jollaista edes mies itse ei ollut odottanut. Etukäteen Simpanen asetti tavoitteekseen 6.20:n loppuajan, mutta varsin pian kävi selväksi, että tuon ajan alle mennään heittämällä. Hetken näytti jo siltä, että Simpanen rikkoo jopa maagisen kuuden tunnin rajan, mutta aivan siihen ei vauhti vielä riittänyt. Loppuaika 6.02.36 alitti joka tapauksessa Simpasen omissa nimissään olleen reittiennätyksen yli puolella tunnilla.
– Toisella lisälenkillä tuli heikko hetki, mutta se meni ohi vauhtia keventämällä ja tankkaamalla. Kokonaisuudessaan oikein hyvä juoksu. Parannettavaa jäi vielä ja uskon, että kuuden tunnin alitus on ensi vuonna mahdollista, Simpanen sanoi.
Kisan jälkeen Simpanen paljasti erikoisen, aamun pimeinä tunteina sattuneen episodin.
– Menin ennen lähtöä kesken verryttelylenkin puskaan asioille. Siellä ollessani astuin ilmeisesti ampiaispesän päälle ja sain piston sormeen ja kainalon alle. Sormi turposi oikein kunnolla.
Jotain osviittaa Simpasen lopputuloksen kovuudesta saa, kun loppuajan muuttaa juoksuvauhdiksi. Käytännössä Simpanen käytti jokaiseen kilometriin aikaa keskimäärin viisi minuuttia. Ja tätä samaa vauhtia siis seitsemän peninkulman verran ja siihen päälle vielä 1300 metriä nousua. Simpasen vauhti alkaa olla sitä luokkaa jo kansainvälisestikin, että hän paljasti maalihaastattelussa ison unelmansa.
– Olen asettanut tavoitteeksi, että 5-10 vuoden aikavälillä voitan UTMB:n, 28-vuotias Simpanen sanoi ja katseen lujuudesta näki, että mies on tosissaan.
Ultralla toiseksi sijoittui Tuomas Maisala (6.45.40), joka teki tasaisen ja nousujohteisen kilpailun. Ylläs-Pallaksen 160 kilometrin ultramatkan voittanut Maisala puhkui maalissa menohaluja ja tähtää menestykseen Vaarojen maratonin 130 kilometrillä. Kolmanneksi sijoittunut Osmo Liimatainen alitti hänkin seitsemän tunnin rajapyykin (6.55.18).
Ansio nuhaisenakin vakuuttavaan voittoon
Maailman Top 10:een mielivä ja kyseistä ovea jo kovasti kolkutteleva Henri Ansio korjasi odotetusti potin maratonilla. Ainoastaan etukäteen uumoiltu reittiennätys (3.07.59 / v. 2015) jäi tällä kertaa näkemättä, koska Ansio sai flunssaoireita aiemmin viikolla ja otti sen vuoksi varman päälle.
– Onneksi ei tarvinnut puhua matkalla, kun ääni on hieman poissa. Oli ihan hauskaa. Sellaista reipasta vauhtia tultiin, mutta ei mitään ylikovaa. Vähän tuntui 15-25 km:n kohdalla teknisellä polulla vaikealta, mutta sen jälkeen lähti taas kulkemaan, maaliviivan ajassa 3.11.46 ylittänyt Ansio jutusteli maalihaastattelussa.
Ylenpalttisesti ei Ansio voinut voimiaan säästellä, sillä toiseksi sijoittunut Markus Rannankari juoksi erinomaisesti ja pysytteli kaiken aikaa muutaman minuutin iskuetäisyydellä. Maalissa kaksikon ero oli hieman alle kuusi minuuttia. Pekka Itävuo oli kolmas.
– Oli kyllä tosi hyvä juoksu. Ei ollut oikein yhtään heikkoa hetkeä koko kisan aikana, Rannankari myhäili tyytyväisenä, vaikka polvesta tihkui runsaasti verta kaatumisen seurauksena.
Ansio merkkautti tililleen kauden kolmannen Buff Trail Tour Finlandin (BTTF) osakilpailuvoittonsa ja lähtee selvästä etulyöntiasemasta kauden päättävälle Vaarojen maratonille lokakuun alussa. Ansion ei välttämättä tarvitse edes voittaa Kolilla, vaan hänellä on varaa kärsiä jopa usean minuutin tappio tällä hetkellä kokonaiskisaa johtavalle Juuso Simpaselle – siitäkin huolimatta, että finaalin pisteissä on korotuskerroin 1,25.
Ennen BTTF:n huipennusta Ansio kilpailee Skotlannissa Ring of Steall -kilpailussa kahden viikon kuluttua. Kyseessä on arvostetun ja kovatasoisen Golden Trail Seriesin viimeinen osakilpailu. Ansio on ennen Skotlannin kilpailua kokonaispisteissä 12:ntena, kun kymmenen parasta miestä ja naista pääsee Nepalissa lokakuun lopulla käytävään finaaliin. Ansion kokemuksista GTS-kiertueelta voi lukea lisää täältä.
– Skotlannissa odottaa erittäin kivinen ja tekninen reitti. Täytyy yrittää löytää jokin hyvä treenipaikka täältä Suomesta, jotta saisi varmuutta varsinkin teknisiin alamäkiin, Ansio arveli ja totesi Nuuksio Classicin osaltaan toimineen mainiona harjoitusmaastona.
Jantunen hätyytteli Oravamäen reittiennätystä
Naisten maratonilla käsikirjoitus noudatteli varsin pitkälle miesten kilpailua. Suurin suosikki, Hanna Jantunen, kärsi Ansion lailla nuhasta ja kurkkukivusta aiemmin kisaviikolla. Tosin Jantusella on ollut kyseisiä terveysvaivoja koko kesän ajan, minkä takia harjoittelu ei ollut toivotulla tasolla.
Nenäliinoja ei tällä kertaa liiemmin tarvittu, sillä Jantunen hallitsi kisaa käytännössä lähdöstä maaliin. Suunnistajana paremmin tunnettava Anni-Maija Fincke tarjosi oivan vastuksen ja piti huolen siitä, että Jantunen joutui puristamaan tiukasti loppuun asti. 33 kilometrin kohdalla Jantusen etumatka oli vain hieman yli minuutin, ja GPS-seurantaa vahdittiin jännityksellä maalialueella.
Jantunen löysi viimeisille kilometreille vielä uuden vaihteen ja tuuletti voittoa ajassa 3.50.14, mikä jäi vain 43 sekuntia Maija Oravamäen nimissä olevasta reittiennätyksestä. Fincke hävisi lopulta 3 minuuttia ja 11 sekuntia.
– Ensimmäisen vitosen jälkeen sain juosta yksin. Vaikeata oli etenkin teknisellä osuudella 12-23 kilometrin välillä. Pienet polut ovat minulle hankalia, kun en ole niillä juossut niin paljon, maantiejuoksuissa useita SM-kultamitaleja saavuttanut Jantunen kertoi.
Ansion lailla myös Jantusella on nyt kasassa kolme BTTF-osakilpailuvoittoa. Kokonaiskilpailussa hänen edellään ovat neljästä kisasta pisteitä saaneet Paula Havu, joka oli Nuuksiossa kolmas sekä Julia Silvennoinen. Myös niin ikään vain kolmeen kisaan osallistuneella Susanna Ylisellä on vielä mahdollisuus koko sarjan mestaruuteen.
– Täytyy nyt pohtia sitä Vaarojen maratonia. Kyllähän se kieltämättä hieman polttelee, Jantunen totesi arvoituksellisesti kysymykseen Kolin reissusta.
Kahdeksan miestä osallistunut kaikkiin tapahtumiin
Kahdeksannen kerran järjestetty Nuuksio Classic keräsi tällä kertaa Nuuksion poluille noin 700 osallistujaa. Myös kansainvälisten osallistujien määrä on kasvussa. Nyt mukana oli juoksijoita 21 eri maasta – uusina maina Argentiina ja Chile – ja ulkomaalaisten osuus alkaa lähestyä kymmentä prosenttia kaikista osallistujista. Sama trendi on ollut näkyvissä mm. NUTS:n järjestämissä kisoissa.
Hyvä sää ja onnistuneet järjestelyt takasivat jälleen oivalliset puitteet nimensä mukaisesti klassikoksi kohonneelle tapahtumalle. NC:n tavaramerkiksi on tullut, että osa ilmoittautumismaksuista ohjataan Metsähallitukselle ja Nuuksion polkujen kunnostamiseen.
– Aiemmin näillä varoilla on kunnostettu muun muassa pitkospuita sekä rakennettu täysin uusi, puinen kävelysilta Kolmoislammin kohdalle. Näin nämä polut palvelevat aiempaa paremmin kaikkia luonnossa liikkujia, kilpailunjohtaja Terho Lahtinen kertoi.
Kaikkiin Nuuksio Classicin tapahtumiin osallistuneita on tämän syksyn jälkeen kahdeksan miestä. Yksi heistä on keravalainen polkujuoksuaktiivi Antti Risikko.
– Tämä on vain niin hieno tapahtuma, ettei täältä osaa olla pois. Katsotaan kumpi hyytyy ensin, minä vai järjestäjät, Risikko naureskeli.
10-vuotisjuhlakisaan on vielä pari vuotta aikaa, mutta Terho Lahtinen myöntää, että siitä on jo käyty keskusteluja.
– Ensin tehdään hienot 9-vuotiskisat, mutta kieltämättä se juhlavuosi on jo alkanut pyöriä mielessä. Kyllä me sinne jotain spesiaalia keksitään ihan varmasti.
Teksti: Marko Krapu
