Teksti: Marko Krapu
34-vuotias Henri Ansio on upeilla esityksillään polku- ja vuorikisoissa päässyt siihen harvalukuiseen joukkoon, josta moni vain unelmoi: hänet tunnistetaan, häntä ihaillaan ja hänen harjoittelumetodinsa kiinnostavat. Ei ihan jokapäiväinen juttu suomalaiselle kestävyysjuoksijalle. Vuosi vuodelta kehittyvä “Henkka” kertoi kuluvan kauden harjoittelustaan ja kilpailuistaan Nuuksio Classic Trail Marathonin aattona perjantai-iltana Hotelli Nuuksiossa.
Kuva: Onevision.fi | Juha Saastamoinen
Kahden vuoden takaisen MM-nelosen Ansion kausi on ollut toistaiseksi erinomainen. Yksi kansainvälisesti kovimmista suorituksista nähtiin Comradesin 87 kilometrin ultrajuoksukisassa E-Afrikassa, missä hän sijoittui parhaana eurooppalaisena seitsemänneksi 25 000 osallistujan joukossa. Ansio sai ensimmäisenä suomalaisena haltuunsa kymmenelle parhaalle annettavan kultaisen muistomitalin.
– Paikallisten vauhdinjako oli erikoinen: aloittivat täysillä ja koittivat sitten sinnitellä. Itsellä pysyi kuitenkin maltti alun hurjastelussa ja tein omaa juoksuani. Puolenvälin kohdalla olin vielä 40:ntenä, mutta lopussa ohitin paljon porukkaa tasaisella vauhdinjaolla.
– Comrades oli yksi parhaista kisoistani ikinä. Polkujuoksijana olen tottunut vaihteleviin maastonmuotoihin ja reittiprofiili sopi mulle hyvin.
Golden Trail -sarjassa vielä finaalipaikka hyppysissä
Ansio kertasi Nuuksion tilaisuudessa erityisesti Golden Trail -sarjan osakilpailuja, joista hän on napsinut hyviä sijoituksia. Sarja alkoi Ansion osalta Mont-Blancin maratonilla, jossa hän sijoittui 14:nneksi (4.07.46).
– Reitti oli melko helppo, ei liian teknistä ja maisemat olivat upeat. Comradesin kilpailu painoi vielä jaloissa, eikä tällä kertaa kulkenut niin hyvin kuin viime vuonna, Ansio sanoi ja viittasi edellisvuoden seitsemänteen sijaansa.
Toiseksi Golden Trail Series -kisaksi Ansio valitsi legendaarisen, vuodesta 1976 järjestetyn Sierre-Zinalin (31 km ja +2200 nousumetriä). Raskaassa ja kovatasoisessa kisassa Ansio oli 21:s.
– Viime vuonna mulla meni jalat jumiin heti ekassa nousussa, jossa kivutaan ensimmäisen kymmenen kilometrin aikana 1500 metriä. Käytännössä ensimmäiset viisi kilometriä kävellään. Siitä viisastuneena aloitin nyt hieman rauhallisemmin. Lopun alamäki oli omaa vahvuusaluettani ja pystyin ohittamaan paljon porukkaa.
Pari viikkoa sitten Ansio matkusti Yhdysvaltoihin, missä hän osallistui legendaariseen Pikes Peak Marathoniin Coloradossa. 64. kerran järjestetyssä klassikossa noustaan ensin puolimaraton 1920 metristä 4300 metriin ja sen jälkeen tullaan sama reitti alas. Alamäkiosuudella Ansio suorastaan lensi ja maalissa hänen loppusijoituksensa oli kuudes (3.47.06). Eroa kisan voittajaan, vuorijuoksun kiistattomaan kuninkaaseen Kilian Jornetiin, kertyi parikymmentä minuuttia.
– Juoksin eka kertaa näin korkealla ja sen kyllä huomasi. Kolmen tonnin kohdalla huomasi, että alkoi päässä vähän huipata. Ja neljässä tonnissa piti keskittyä hengittämiseen ja olla tarkkana teknisessä kivikossa, ettei käy hassusti.
– 1,5 minuutin koukku tuli tehtyä ylämäessä. Jostain kurvista harhauduin reitiltä, mutta onneksi olin ladannut kelloon reitin ja sen perusteella palasin takaisin reitillä. Siinä meni ehkä kaksi sijaa, mikä näin jälkeenpäin hieman harmittaa.
Jotain reitin rankkuudesta kertoo sekin, että niin kova kuin Kilian Jornet onkin, hänkään ei pystynyt rikkomaan Matt Carpenterin jo vuonna 1993 juoksemaa ennätystä 3.16.39.
Golden Trail -sarjassa on kaikkiaan kuusi kilpailua, joista kolmen parhaan pisteet lasketaan yhteen loppupisteisiin. Kymmenen parasta selviää finaaliin Nepaliin (42 km, +3560m) Annapurna-vuoriston maisemiin.
Ennen viimeistä osakilpailua Ansio on kokonaispisteissä kutkuttavasti 12:ntena. Jäljellä on vielä Ring of Steall Skotlannissa 21. syyskuuta. Siellä odottaa 29 km ja 2382 nousumetriä erittäin kivikkoisessa maastossa.
– Nepalin finaaliin päästäkseni minun pitäisi sijoittua Skotlannissa vähintään kympin joukkoon ja toivoa, että pahimmat vastustajat jäävät taakse. Suurin osa huipuista on tulossa mukaan eli jännä kisa edessä.
Ansio myös taustoitti harjoitteluaan tähän kauteen. Viikkotasolla juoksukilometrejä kertyi hänelle talvella 150-180. Harjoittelu sisälsi myös hiihtoa sekä säännöllistä mäkitreeniä Helsingin Malminkartanon täyttömäessä.
– Monesti multa kysytään, miten voin pärjätä, vaikka tulen maasta, jossa ei juuri ole vuoria. Olen sanonut, että onhan meillä tuo 60 metriä korkea Malminkartano. Siellä harjoittelu vaatii vain hieman enemmän toistoja, Ansio naurahtaa.
Flunssan oireita Nuuksio Classicin aattona
Nuuksio Classicilla on erityinen paikka Ansion sydämessä ja hän on osallistunut tapahtumaan säännöllisesti vuodesta 2014 lähtien. Alkuvuosina hän kävi tiukkoja voittokamppailuja Janne Monosen, Jussi Nokelaisen ja Janne Hietalan kanssa.
– Oma polkujuoksu-ura alkoi juuri 2014, kun voitin Pyhällä maratonin. Siitä sitten kuukausi myöhemmin oli vuorossa Nuuksio Classic. Muistan sen kisan todella hyvin – paremmin kuin monet muut – sillä mentiin pitkään jätkien kanssa yhdessä ja vasta 30-35 kilometrin kohdalla alettiin ottaa miehestä mittaa oikein kunnolla. Se oli hieno kilpailu.
Kuva: Kari Koskinen
Ansion ensimmäisellä osallistumiskerralla Mononen oli vielä niukasti parempi, mutta sen jälkeen Nuuksion metsiä on hallinnut vain yksi mies. Ansion voittoaika 3.07.59 vuodelta 2015 on yhä reittiennätys ja historian kirjoihin se myös jää, sillä tänä vuonna reittiin on tullut merkittävä muutos Romvuoren yksityisen luonnonsuojelualueen kohdalla. Kisa-aattona Ansiota tuntui mietityttävän enemmän orastava flunssa kuin mahdollinen reittiennätys.
– Vähän kurkkua kutittaa, taitaa yrittää flunssa päälle. Saa nähdä, millainen tilanne on aamulla, mutta eiköhän viivalle kuitenkin päästä. Pannaan näillä näkymin ainakin aluksi hölkkävauhti päälle ja säästellään kehoa, käheä-ääninen Ansio suunnitteli.
Kuva: Aapo Laiho
Nuuksio Classic on Ansiolle vasta kauden kolmas Buff Trail Tour Finlandin (BTTF) startti. Vyöllä on kuitenkin maksimipisteet Bodom Trailin ja Karhunkierroksen voittojen ansiosta. Lopputuloksiin lasketaan neljä parasta suoritusta eli kaikki huipentuu viime vuotiseen tapaan Vaarojen maratonilla lokakuussa. Tosin tällä kertaa Ansiolla ei ole Jere Pajusen kaltaista haastajaa, sillä Juuso Simpasen epäonnistuminen Pyhä Tunturimaratonilla epäselvän reittimerkinnän takia antoi Ansiolle selvän etulyöntiaseman.
