Osanottajista monikin on kirjoittanut omista kokemuksistaan muiden iloksi. Tässä tähän asti huomaamamme. Jos haluat listaan linkin omaan blogiisi, laita meiliä nuuksioclassic (at) gmail (piste) com.
http://b00t.org/seikkailut/2012/09/01/nuuksio-classic/
http://oxalisfeatmjkettu.blogspot.de/2012/09/nuuksio-classic-trail-marathon.html
http://karhusolantiukunen.blogspot.de/
http://www.satakunnankansa.fi/Blogit?openSpark=20906
http://
http://luomansivu.galleria.fi/#/blog/1/Nuuksio+Classic+Trail+Marathon+2012/
In English:
http://ultratrailhead.com/2012/09/nuuksio-classic-trail-marathon-2012/
Kiinnostava keskustelu, jossa moni osanottaja, mm. lähellä maalia johtoasemasta keskeyttänyt Janne Hietala kuvaa kisatunnelmia:
http://www.juoksufoorumi.fi/vb/showthread.php?26628-Nuuksio-Classic-1-9-2012
Malliksi naisten sarjan viidenneksi sijoittuneen Tarja Väisäsen kuvaus omasta urakastaan:
Joo, lähdin kisapäivään erittäin levollisella mielin, ilman tulostavoitteita.Tarkoituksena ottaa tästä pitkä harjoitus syksyn muita koitoksia varten, sellaiselta fiilispohjalta. Itselläni kun tuo juoksuharrastus on vähän sellainen sivulaji. Tänäkin kesänä juoksut ovat jääneet erittäin vähille, eipä sataa kilsaa lähellekään, pisin lenkkikin taisi olla noin pari tuntia.
No, kun lähtö sitten tapahtui, maltoin ehkä viisi kilometriä mennä rauhassa:) Sitten minun kilpailuviettini hyppäsi esiin ja unohdin kaiken muun. Eka juomapisteen jälkeen tuntui etten ikinä selviä tällä vauhdilla hengissä maaliin. Mutta tapoihini ei kuulu antaa periksi. Ajattelin että kun pääsen puoleen väliin niin loppu onkin sitten ”kotimatkaa”. Jossain vaiheessa nro 152 (Tommi Laitervo) ohitti minut ja ajattelin että siinä vauhdissa sitten pysytään. Ja perässäni oli tullut myös nainen nro 52 (Anu Ekström), joka liittyikin meidän seuraan. Muita naisia en periaatteessa matkan edetessä nähnyt. Tuloslistaa lukiessa havaitsin että aika paljon suunnistajia oli mukana, että kovassa seurassa olin:)
Siinä kolmistaan juostiin ja tarinoitiin, matka taittui rattoisasti. Etureidet huusivat kyllä hoosiannaa ja päässä humisi, taisin kärsiä nestehukastakin. Juomapisteellä kerkesi pari pikkupulloa täyttämään, kun kiire oli etten porukasta jäänyt. Oli mukava kuulla väliaikatietoja et me oltiin naiset 4 ja 5. Yritettiin ottaa lopussa toisten etumatkaa kiinnikin, ja Anu siinä hienosti onnistuikin:) Itselläni kaksi kilsaa ennen maalia kramppasi toinen etureisi ja oksetti niin, etten pysynyt enää Tommin ja Anun vauhdissa. Sitten siihen ilmaantui pelastava enkeli nro 223 (Tuomas Sarasin), jonka kannustamana jaksoin hoiperrella maaliin, kiitos vaan hänelle:)
Maasto ja reitti oli henkeäsalpaavan vaihtelevaa ja kaunista, vaikka maisemia ei harmikseni kerinnyt ihastelemaankaan. Kaikki energia oli suunnattava askeltamiseen ja pystyssä pysymiseen. Kaatuneita puunrunkoja oli paljon ja alussa oli helppo hyppiä niiden yli. Lopussa oli hauskaa kun ei jaksanut ku rojahtaa siihen rungon päälle ja kierähtää toiselle puolelle:)
Viime vuonna juoksin ensimmäisen maastomaratonini Vaaroilla. Nuuksio oli miellyttävä kokemus, johtuen että juuri lopussa ei ollut kauheita nousuja:) Nuuksion plussaksi luen myös sen, että melkein koko ajan juostaan metsässä ja poluilla, Vaaroilla oli mielestäni paljon tieosuuksia. Ja entäs merkinnät, tällä reitillä ei tarvinnut pelätä eksymistä, loistavasti merkitty reitti, kiitos siitä!!
Ensi vuonna haluan ehdottomasti olla mukana, pitää olla valppaana heti kun ilmoittautumiset aukeaa:)
Kiitos järjestäjille ikimuistoisesta, sopivasti kärsimyksiä aiheuttaneesta reissusta:)
Tarjasta muutaman minuutin jäänyt Paula Porkka kertoo seuraavaa:
Omasta juoksusta jäi oikein hyvät fiilikset. Yllättävän hyvin meni ja aika oli loistava siihen nähden, että lähdin tavoittelemaan kuuden tunnin alitusta. Parannettavaakin jäi, sillä viimeisen kympin aikana jalat kramppailivat melkoisesti. Kehityskohteet oman fyysisen kunnon puolella ovat siis tiedossa jatkoa ajatellen. Niin, kyllä tästä sellainen fiilis jäi, että tätä lisää! Toivottavasti saatte luvat kuntoon ensi vuotta varten.
Melko paljon olen Nuuksiossa liikkunut, mutta joka kertaa sitä jaksaa ihmetellä, miten hienoa siellä on. Reitti oli aivan loistava ja hyvin viitoitettu. Muutenkin järjestelyt myös toimivat mainiosti. Iso kiitos siis minun puolestani! t. Paula
