Vaikka Nuuksio Classic Trail Marathonin taustalla on äärimmäisen kokenut ja osaava toimitsijaporukka, niin tänä vuonna heitä jännitti tavallista enemmän – tai ainakin jännitys oli erilaista. Syy tähän löytyy tietenkin koronaepidemiasta, minkä takia toimintaohjeisiin tuli lukuisia muutoksia.
Esimerkiksi numerolaput ja muu kisamateriaali oli jaossa pääasiassa itsepalveluna vain ulkona, hotellissa liikuttiin maskit kasvoilla, lähdöt oli jaettu useampaan ryhmään ja turvaväleistä pidettiin muutenkin huolta.
– Itse asiassa monet koronan takia tehdyt muutokset olivat sellaisia, joita voidaan harkita myös jatkossa. Esimerkiksi kisamateriaalin noudossa ei nähty samanlaisia jonoja kuin aiemmin, ja myös pienempiä lähtöryhmiä kiiteltiin. Palautekyselyssä on sitten mahdollisuus kommentoida tarkemmin, miten onnistuimme, kertoi kilpailun johtaja Terho Lahtinen.
Yksi konkreettinen esimerkki poikkeusoloista näkyi maalialueella, missä normaalioloissa juoksijat otetaan halauksin ja tarvittaessa peittojen kera vastaan. Nyt sateesta kylmettyneet juoksijat ohjattiin nopeasti lämpimän suihkun suuntaan.
– Iso kiitos tietenkin kaikille osallistujille, jotka kantoivat oman vastuunsa turvallisuusohjeiden noudattamisesta. Niin ikään kiitos vapaaehtoisille, jotka tekivät erinomaista työtä vaativissa oloissa, Lahtinen kiitteli.
Boströmin “jänisjuoksu” palkittiin kisareissulla
Nuuksio Classicin porkkanana oli tänä vuonna kultainen lippu kansainväliseen huipputapahtumaan Golden Trail World Championshipiin. Isoilla palkintorahoilla kuorrutettu, nelipäiväinen etappikisa käydään Portugalin Azoreilla loka-marraskuun vaihteessa – jos koronaepidemia mahdollistaa kisan järjestämisen.
Golden Trail -sääntöjen mukaan kultaiset liput myönnetään Nuuksio Classicin maratonreitin 1.8.-5.9. välisenä aikana nopeimmin juosseelle naiselle ja miehelle.
Sääntö siis mahdollisti omatoimisen suorituksen kunhan juoksu voidaan todentaa niin sanotulla Strava-segmentillä eli gps-signaaliin perustuvalla jäljellä.
Moni jätti yrityksensä itse kilpailuun, paitsi suunnistuksen sprintin maailmanmestari ja nykyisin polku- ja vuorijuoksuihin satsaava Mårten Boström, joka Ruotsissa asuvana ei karanteenin takia voinut osallistua itse tapahtumaan. Niinpä Boström pinkoi reitin läpi soolona kisapäivän aattona.
Boström runnoi “jäniksenä” noin 800 nousumetriä sisältävän maratonin hämärtyvässä illassa huippuaikaan 3.13.36, vaikka harhautui välillä reitiltä ja menetti siinä 3-4 minuuttia. Itse tapahtumassa reitti on huolellisesti merkitty ja epäselvissä kohdissa on toimitsijoita opastamassa. Peesiavusta ja juomahuolloista puhumattakaan.
– Omatoimikisa sujui hyvin. Appivanhemmat toivat vettä reitin varrelle ja lisäksi olin jemmannut pari pulloa polun varrelle. 15-21 kilometrin välillä oli jähmeämpää menoa, mutta sain sateesta lisää potkua. Loppu tuli todella hyvällä askeleella, Boström kommentoi.
Boström paljasti loppuaikansa vasta lauantaina, kun kisa oli edennyt puoliväliin. Muut kilpailijat saivat tiedon pohja-ajasta 24 kilometrin huoltopisteellä.
Johdossa Högbackan huoltoon tullut Juha Sorvisto sai tiedon Boströmin ajasta, mutta ei pystynyt tarkasti päättelemään, mitä se tarkoitti loppumatkan osalta. Kaikki oli siinä vaiheessa jo pelissä.
– Menin sen minkä lihaksisto antoi myöten. Lihaksissa tuntui pieniä kramppeja viimeiset 15 kilsaa ja sen tietää, että siinä ei hirveästi ruveta nykimään. Piti tulla vain tasaista vauhtia, mystisestä lantionseudun kivusta koko kesän kärsinyt Sorvisto sanoi.
Myös Sorvistolle sattui noin 15 kilometrin kohdalla eksyminen reitiltä yhdessä Antti Parjanteen kanssa.
– Sen virheen jälkeen, minkä teimme Antin kanssa, niin kävi kuten suunnistuksessa, että alkoi yhtäkkiä tuntua raskaalta. Antti jäi siinä, vaikka huusin hänen peräänsä että täällä se reitti menee. Siihen meni varmaan 1-1,5 minuuttia kaikkinensa.
Sorvisto oli vielä kymmenen kilometriä ennen maalia lähes tasoissa Boströmin kanssa, mutta tarvittavaa lisävaihdetta ei löytynyt. Ajalla 3.16.09 hän kuitenkin voitti varsinaisen kilpailun ennen Parjannetta (3.23.04) ja lopussa vahvasti noussutta Tomi Mikkolaa (3.23.24).
– Mahtava homma. Pääsin jo Ruotsissa lähelle kultaista lippua (toinen sija Fjällmaraton 27 km:llä), joten toivottavasti kisa voidaan järjestää Azoreilla ja sinne on turvallista matkustaa, Boström iloitsi.
Erkkilä painoi “tuli pyllyn alla”
Matkaseurakseen Boström saa Anna-Stiina Erkkilän, joka ehkä hieman yllättäen kukisti parin viikon takaisen Himos Trailin voittajan Anni-Maija Fincken sekä Nuts Pyhän mestarin Maija Oravamäen. Erkkilän loppuaika 3.47.29 oli samalla pari minuuttia parempi kuin Oravamäen nimissä ollut edellinen reittiennätys. Joskin reitti on sittemmin hieman muuttunut.
– Kuulostaa aika sairaan hienolta. Kyllä mä sinne lähden, jos vain koronatilanne sen sallii. Huippua lähteä sinne nautiskelemaan! Erkkilä iloitsi edustuspaikastaan.
Erkkilä ratkaisi kisan edukseen hieman yllättäen jo alkumatkasta.
– Swinghillille (9,5 km) asti mentiin Anni-Maijan ja Maijan kanssa kolmestaan. Sitten ajattelin, että otanko ison riskin, kun juoksin sen mäen ylös. Mutta sitten niitä ei enää näkynytkään. Tarkoitus ei ollut ottaa irtiottoa siinä vaiheessa. Sitten kulki tosi hyvin, vaikka oli koko ajan tuli pyllyn alla että tuleeko ne sieltä takaa, Erkkilä nauroi.
Erkkilä paransi viime vuoden aikaansa kertaheitolla noin 16 minuuttia. Hän on ottanut aimo harppauksen eteenpäin Juuso Simpasen valmennuksessa.
– Aikaisemmin olen tehnyt puuroutuvaa treeniä eli ei ole ollut vaihtelevuutta. Nyt on tullut enemmän vetotreenejä ja pitempiä pitkiä lenkkejä. Ne on tuottanut tulosta.
Simpanen hyökkäsi kuuden tunnin rajan kimppuun
Simpanen osallistui tapojensa mukaan 72 kilometrin ultramatkalle, vaikka moni olisi mielellään nähnyt hänen yrittävän kultaista tikettiä itselleen.
Simpanen hyökkäsi rohkeasti kuuden tunnin rajan kimppuun jäätyään siitä vuosi sitten 2,5 minuutin päähän. Keli oli kuitenkin selvästi viime vuotta hitaampi: märkä, liukas ja pehmeä, mikä osaltaan vaikutti siihen, että tavoite karkasi Simpaselta jo ennen puoliväliä.
– Oli niin harmaata ja synkkää ja tuntui ettei oikein kulje. Polut olivat paikoin liukkaita ja pehmeitä. 50 kilsan kohdalla huomasin lopullisesti ettei ole enää saumoja kuuteen tuntiin ja otin aika rauhassa lopun.
– Voi olla että paras terä jäi edellisviikkojen kisoihin. Kuitenkin kolme kisaa alla, ehkä siinä oli vähän liikaa. Aulangolle (Aulanko Tower Trail) olen ilmoittautunut, mutta voi olla että jätän sen väliin ja panostan Vaarojen maratonille, Simpanen pohdiskeli maalissa.
Ylivoimaisen voiton Simpanen kuitenkin korjasi – jo neljännen kerran peräkkäin. Aikakin oli hänen kautta aikain toiseksi paras, 6.12.34. Se vastaa muuten 5:10 min/km -vauhtia, mutta täytyy muistaa, että nousumetrejä kertyy ultralla yhteensä 1300.
Viime tingassa mukaan ilmoittautunut Tuomas Maisala ei ehtinyt juurikaan herkistellä kisaan, mutta pohjat ovat sen verran vankat, että hän uusi viimevuotisen kakkossijansa ajalla 7.04.49. Aika tosin oli 20 minuuttia vuoden takaista huonompi.
Kolmanneksi nousi Anton Aro, nimi, joka kannattaa painaa mieleen. 31-vuotias, entinen pyöräilijä ja alppihiihtäjä aloitti vahvasti ja keikkui 21 kilometriin saakka kärkikahinoissa. Sitten hän eksyi reitiltä, menetti viitisen minuuttia harhailussa ja usea kilpakumppani pääsi edelle.
– Kuulin jälkeenpäin, että siinä kohdin oli tehty viime hetkellä pieni muutos reittiin. Missasin oikean kohdan ja aikani haahuilin siellä metsässä ärräpäitä päästellen. Sitten palasin takaisin ja mut opastettiin oikealle reitille, Aro kertoi.
Eksymisen jälkeen Aro aloitti “hallitun raivokkaan” takaa-ajon ja napsi yksi kerrallaan edelle päässeitä kiinni. Maalissa kellot pysähtyivät aikaan 7.06.42 eli eroa Maisalaan jäi vain pari minuuttia.
Johanna Antila teki sen taas
Kuva: Rami Valonen.
Harvakseltaan kilpaileva vaasalainen Johanna Antila teki lauantaina sen taas. Viime vuonna hän rynnisti elämänsä ensimmäisessä polkujuoksukisassa ja ensimmäisellä ultramatkallaan ylivoimaiseen voittoon, ja toisti nyt temppunsa.
– Mä oon toikkaroinut ja kaatuillut. Paljon oli kyllä kaikenlaista. Täytyy sanoa, että tällaiselle mukavuudenhaluiselle hienohelmalle ei ollut kyllä paras mahdollinen lenkki! yltä päältä kurainen Antila huohotti.
Antila alitti ajalla 7.25.47 oman reittiennätyksensä kymmenellä minuutilla ja hän oli miehet huomioiden koko kisan seitsemänneksi nopein.
– Kyllä mä oikeasti jouduin miettimään, miten mä pääsen tuolta metsästä pois. Ehkä se oli sitä pohjalaista sisua. Nostan kyllä hattua jokaiselle, joka tulee tuolta. Oli niin raskasta!
Antilalla ei ollut varaa löysäilyyn. Siitä pitivät huolen Paula Havu ja Jasmina Nikula, jotka roikkuivat pitkään vain parin minuutin päässä Antilasta.
Nikula oli pari minuuttia Havun edellä vielä 64 kilometrin huollossa, mutta Havun loppurutistus oli väkevä. Hän nousi toiseksi ajalla 7.29.53. Myös Nikula alitti ajallaan 7.31.10 Antilan viime vuoden voittoajan.
Kalliokuusi ja Oravamäki BTTF:n kärjessä
Mika Kalliokuusi ja Maija Oravamäki johtavat Buff Trail Tour Finlandia kahden osakilpailun jälkeen.
Kalliokuusi sijoittui Nuuksiossa neljänneksi ja johtaa kokonaiskilpailua yhteispistein 163,92.
Oravamäki on kerännyt Nuts Pyhän voitollaan ja Nuuksion kolmannella sijallaan yhteensä 189,82 pistettä. Oravamäki kuitenkin kertoi, ettei hän aio osallistua muihin osakilpailuihin, mutta never say never.
Pistetilanne kokonaisuudessaan löytyy täältä: https://my.raceresult.com/156878/
BTTF-kiertue koostuu kaikkiaan viidestä osakilpailusta, joista kolmen parhaan pisteet otetaan huomioon. Sarjan viimeisessä osakilpailussa Bodom Traililla jaetaan 25 prosentilla korotetut pisteet.
Jäljellä olevat osakilpailut:
9.9. Aulanko Tower Trail, Hämeenlinna
BTTF-matka 22km, lisäksi 10km.
3.10. Vaarojen Maraton, Koli
BTTF-matka 43km, muut matkat 13,5km, 65km, 130km.
24.10. Bodom Trail, Espoo
BTTF-matka 21km, muut matkat 12km, 6km, 10km yö.
Kuva: Poppis Suomela.
