Jussi Nokelainen tuulettaa ultran voittoa. Kuva: Miska Koivumäki
Upeita comebackeja, dramaattisia vaiheita, uusia edustajia Suomen MM-joukkueeseen ja ennen kaikkea suuria tunteita. Tätä kaikkea tarjosi 13. kerran järjestetty Nuuksio Classic.
Jo ennakkoon tiedettiin, että luvassa on urheilullisesti erittäin tasokas tapahtuma, kun jaossa olleet paikat Suomen MM-kisajoukkueeseen sekä kultaiset tiketit Golden Trail National Seriesin Pohjoismaiseen finaaliin olivat houkutelleet lähtöviivalle lähestulkoon koko maamme parhaimmiston.
Sinivalkoinen maajoukkue ensi vuoden syyskuussa Espanjassa käytäviin MM-kisoihin täydentyi viikonlopun aikana neljällä uudella nimellä. Kisapaikan itselleen lunastivat Short distance -luokassa Kristiane Width ja Juha Sorvisto sekä Long distance -kategoriassa Eevi Bengs ja Jussi Nokelainen.
Ultrajuoksuliiton alle kuuluva polkujuoksujaosto vahvistaa nämä valinnat myöhemmin. Tämän jälkeen Suomella on koossa maksimissaan 15 juoksijan MM-kisaryhmä. Kaikkiaan arvokilpailuihin voidaan nimetä kuusi naista ja kuusi miestä molemmille kilpailumatkoille eli yhteensä 24 urheilijaa maata kohden.
Ensisijaisesti MM-joukkueeseen voi vielä päästä International Trail Running Associationin (ITRA) ylläpitämän rankingpistejärjestelmän perusteella. Lisäksi harkinnassa on vielä yhden karsintakilpailun järjestäminen ensi kesänä.
Polkujuoksujaoston mukaan joukkuekiintiötä ei yritetä saada väkisin täyteen, vaan tavoitteena on saada mahdollisimman kilpailukykyinen joukkue.
Huomioitavaa on sekin, että kaikki karsintojen kautta edustuspaikan saaneet juoksijat eivät ole vielä varmistaneet, että ottavat kunniatehtävän vastaan.
Dramaattinen miesten maraton
Kamppailussa MM-edustuspaikoista nähtiin kaksi upeaa ja tunteikasta comebackia.
Juha Sorvisto vastasi Classicin toisesta upeasta comebackista terveyshaasteiden jälkeen. Kuva: Poppis Suomela
Neljä vuotta sitten silloisen Buff Trail Tour Finlandin kokonaiskilpailun voittanut Juha Sorvisto on viimeiset vuodet kärsinyt erilaisista terveysongelmista ja kiinnitti Nuuksiossa pitkästä aikaa numerolapun rintaansa.
Alusta lähtien kisan tahdin määräsi kolmikko Juho Ylinen – Mårten Boström – Lari Takanen, jonka vauhdinpito tuntui olevan muille liikaa. Sorvisto kuitenkin vaani koko ajan iskuetäisyydellä.
Pitkään näyttikin siltä, että jo maajoukkueeseen valitun Ylisen peesiin iskenyt Takanen ottaisi tarjolla olleen edustuspaikan, kun kaksikko lisäsi tasaisen tappavasti johtoa muihin. 30 kilometrin paikkeilla Takaselle tuli kuitenkin rajuja ongelmia imeytymisen kanssa, ja kupletin juoni muuttui.
Sorvisto saavutti Takasen, joka joutui lopulta keskeyttämään 37 kilometrin kohdalla. 700 metriä ennen maalia Sorviston ero kolmantena olleeseen Boströmiin oli jo 50 sekuntia, mutta viimeisellä parilla sadalla metrillä nähtiin hurjaa dramatiikkaa.
Sorvistolle iskivät massiiviset jalkakrampit ja hänen vauhtinsa lähes pysähtyi. Boström tuli kuin tuulispää ja rynni kisan kakkoseksi loppuajalla 3.18.08, mikä toi hänelle Ylisen tavoin kultaisen tiketin Norjaan.
Sorviston onneksi myös Boström oli valittu maajoukkueeseen ITRA-pisteiden ansiosta, joten kolmaskin sija riitti tuomaan hänelle edustuspaikan.
– Onhan tämä enemmän kuin mitä uskalsin toivoa. Tässä on tosi pitkä kilpailutauko taustalla. Vuodet ovat olleet haastavia ja epätoivokin on meinannut iskeä. Liikkumista en kuitenkaan ollut lopettanut missään vaiheessa, ja viimeiset kuukaudet antoivat merkkejä siitä, että tästä saattaa jotakin tulla, Sorvisto kertoi selvästi tunteikkaana.
– Lopussa ajattelin, että kyllä mä tämän (kakkossijan) tästä vien, mutta kun lihakset alkoi supistua väärässä kohdassa, niin se on aika tekemätön paikka. Mutta hei, mä olin silti kolmas ja olen erittäin tyytyväinen siihen millaista juoksu tänään oli, Sorvisto jatkoi.
Mårten Boström pesi verisiä kasvojaan maalissa. Kuva: Miska Koivumäki
Boström puuskutti maalissa naama verisenä, mutta onnellisena, sillä kultainen tiketti oli ollut hänen päätavoitteensa.
– Varvauksessa (700 m ennen maalia) kuulin, että ero Juhaan oli jo sen 50 sekuntia ja toivo alkoi karista. Päätin kuitenkin yrittää, koska aiemmin Swinghillin nousussa huomasin, että Juha joutui ottamaan kävelyaskelia, kun taas itse pystyin juoksemaan nousun kokonaan. Näköjään aina kannattaa yrittää loppuun asti, Boström myhäili ja selitti verenvuodon johtuvan flunssan kuivattamista limakalvoista.
Ylinen voitto mielessä Fyri Trailille
Juho Ylinen vetää perässään Lari Takanen ja Mårten Boström. Kuva: Poppis Suomela
Juho Ylinen tyylitteli toiseen perättäiseen Classic-voittoonsa ajalla 3.03.01. Hän on viimeksi hävinnyt kotimaiselle kilpakumppanille vuonna 2022, kun Samuel Heinonen oli Himos Traililla vahvempi. Silloin kuuma keli aiheutti Yliselle ongelmia nesteytyksessä.
– Tänään oli Larille puhuttu jänishommaa ja ehkä vedin välillä turhankin reippaasti. Hän pysyi mukana noin 18 kilometriin asti. Sen jälkeen juoksin yksinäni. Itselläni oli tänään vähän lonkankoukistajat jumissa. Ehkä tuli Rukalla vedettyä hieman liian pitkiä treenejä, Ylinen pohdiskeli.
Ylinen oli mukana Fyri Trailin Pohjoismaisessa finaalissa jo vuosi sitten. Silloin tuomisena oli 29 kilometrin kilpailusta neljäs sija Boströmin ollessa kuudes.
– Tunnen tällä kertaa reitin ja mitä olen katsonut lähtölistoja, niin ehkä ei ole ihan niin paha vastus luvassa kuin viime vuonna. Voittoa lähdetään hakemaan ja sitä myöten pääsylippua Sveitsin finaaliin.
Fyri Trailin kolme parasta naista ja miestä pääsevät Golden Trail World Seriesin finaaliin Sveitsiin lokakuussa.
Viisinkertainen Nuuksio Classic-voittaja Henri Ansio osoitti lupaavia merkkejä uudesta tulemisesta loukkaantumisten jälkeen ja oli neljäs ennen Trail Tour Finlandin kärjessä jatkavaa Benjamin Holmgreniä. Kuudenneksi juossut Sami Leskinen nousi kiertueen kokonaistilanteessa toiseksi, kun jäljellä on enää Aulanko Tower Trailin ja Vaarojen maratonin osakilpailut.
Width yllätysmestariksi
Kristiana Width lunasti voitollaan paikan MM-kisoihin. Kuva: Rami Valonen
Naisten maratonilla saatiin hienoinen yllätysmestari, kun vasta kolmannessa polkujuoksukisassaan kilpaillut Kristiane Width pesi muut hyvällä loppuajalla 3.49.17.
– Huh, kyllä tämä oli rankkaa. Varmaan viimeiset 5 kilsaa kramppasi joka askel. En uskonut, että minulla olisi mahdollisuuksia näin hyvään suoritukseen, jos ollaan ihan rehellisiä, Width iloitsi.
Norjan kaksoiskansalaisuuden omaava Width on entinen keskimatkojen ratajuoksija, jonka päämatkana oli 3000 metrin esteet. Hän “eläköityi” ratamatkoilta jo kuusi vuotta sitten vain 24-vuotiaana. Tällä kaudella hän sijoittui poluilla debyyttikisassaan NUTS Karhunkierroksen 34 kilometrillä neljänneksi ja voitti myöhemmin kesällä Himos Trailin 52 kilometrin koitoksen.
– Karhunkierrokselle osallistuttiin ystävien kanssa ja se oli vähän sellaista “hölskynpölskyä”, ja myöhemmin sitten mentiin Himokselle. Ei sielläkään ollut mitään erityisiä tavoitteita. Tässä lajissa vain juostaan metsässä ja tuntuu koko ajan että joku on siellä perässä. Tuntuu kuin juoksisi kuten englanniksi sanotaan “bat out of the hell”.
Seurakseen Fyri Trailin finaaliin Norjaan Width saa Classicissa toiseksi juosseen Heini Hokkasen (3.55.08), jolla oli kultainen tiketti taskussaan jo kevään Bodom Traililta, sekä kolmanneksi yltäneen Sofia Haajasen (4.02.03).
– Tämä oli eka maratonini, eikä ollut helppoa. Viimeiset 10 kilometriä olivat todella rankkoja. Vähän viileämpi keli näin syksyllä olisi minulle parempi, Hokkanen huokaili maalissa.
– Matka oli pitkä, hitto vie! En ole ikinä juossut näin pitkää matkaa ja 35 kilometrin jälkeiset kilometrit olivat kyllä pitkiä! Nyt pitää yrittää laittaa kotiasiat kuntoon, että pääsee Norjan-reissulle, Haajanen kertoi värikkääseen tyyliinsä.
Viime vuoden Classicin voittaja ja Trail Tourin valtiatar Elisa Sihvola jäi tällä kertaa neljänneksi, mutta sekin riitti nostamaan hänet kiertueen kärkipaikalle ohi Teija Lehtimäen, joka ei kilpaillut Classicissa. Näillä näkymin kaksikko kohtaa toisensa vasta finaalissa Vaarojen maratonilla, joten kiertue saa siellä arvoisensa huipennuksen.
Elisa Sihvola nousi Trail Tour Finlandin johtoon. Kuva: Miska Koivumäki
Nokelaisen eksyminen oli kostautua
Toinen kylmät väreet nostattanut paluu koettiin miesten ultramatkalla. 1,5 vuotta jalkavamman takia juoksukiellossa ollut Jussi Nokelainen tuuletti maalissa voittoa sydämensä pohjasta loppuajalla 6.28.01.
– Oli mahtavaa. Ei olisi juoksu voinut paljon paremmin mennä, ja tuli vielä draaman kaarikin tuohon loppuun.
Niin, vähältä piti ettei Nokelaiselle käynyt ohraisesti. Hän johti kymmenen kilometriä ennen maalia noin 12 minuutilla, mutta juoksi harhaan 64 kilometrin kohdalla Kolmoislammilla.
– Juoksin ihan omaa hölmöyttäni ohi yhdestä risteyksestä, ja jatkoin vaikka reittimerkintöjä ei näkynytkään. Lopulta soitin Terholle (kilpailun johtaja Lahtinen) ja pääsin gps-signaalin avulla takaisin oikealle polulle.
Jussi Nokelainen palasi voitokkaasti polkukisoihin pitkän loukkaantumisen jälkeen. Kuva: Rami Valonen
Eksymisen seurauksena toisena ollut Otto Saikkonen sai Nokelaisen kiinni. Nokelaiselta löytyi kuitenkin vielä voimia, ja hän onnistui loppumatkan aikana tekemään 50 sekunnin eron Saikkoseen.
– Itselläni oli tänään vatsaongelmia. Kävin ainakin viidesti puskan puolella ja siihen varmaan osittain meni tämä MM-paikan metsästys. Mutta olisi kyllä ollut tylsää viedä “Noksulta” paikka sen takia, että hän juoksi harhaan. Ansaittu voitto hänelle, Saikkonen myönsi rehdisti.
Kisan kolmas oli jo NUTS Ylläs Pallaksella MM-paikan varmistanut Tomi Mikkola (6.37.26) ennen Jari Särkijärveä ja Verneri Teppoa.
Bengsin vauhdinjako onnistui
Paula Havu (1174) ja Eevi Bengs etenivät pitkään yhdessä. Kuva: Rami Valonen
Naisten ultralla suurin ennakkosuosikki Eevi Bengs piti pintansa, vaikka saikin hyvän vastuksen Paula Havulta. Kaksikko taivalsi yhdessä ensimmäiset 30 kilometriä, minkä jälkeen Bengsin vauhdin lisäys oli liikaa Havulle.
– Vauhdinjako oli oikein hyvä tänään verrattuna kahden vuoden takaisiin kilpailuun täällä, jolloin aloitin liian lujaa, sanoi Bengs, jonka voittoaika kirjattiin numeroin 7.43.01.
Bengs voitti aiemmin heinäkuussa NUTS Ylläs Pallaksen 323 kilometrin kilpailun, ja näytti nyt, että vauhtia riittää myös lyhyemmille ultrille. Voitto toi hänellekin siis paikan MM-joukkueeseen.
– En tiedä niistä kisoista enempää kuin että ne ovat ilmeisesti Espanjassa ensi vuoden syyskuussa. Pitää vähän tutustua tarkemmin. Olin päättänyt etukäteen, etten pohdi MM-kisoja etukäteen vaan vasta sitten kun mulla on paikka, sillä tiesin, että täällä on luvassa tosi kova kisa.
Kokenut Classic-kävijä ja kestomenestyjä Havu hävisi Bengsille lopulta 14,5 minuuttia. Toissa vuoden kakkonen Anna Hopia oli nyt kolmas.
Uusi kisakeskus sai kiitosta
Nuuksio Classicin tapahtumakeskus oli nyt ensimmäistä kertaa Solvallan urheilukentällä. Uusi kisakeskus sai välittömästi paljon kiitosta osallistujilta. Toki myös todella lämmin sää vaikutti yleiseen viihtyvyyteen.
– Erityisesti ilahdutti Mini Maratonin osallistujien määrä: 67 startannutta lasta ja nuorta, mikä on uusi ennätys. Myös “varvaus” eli juoksijoiden näyttäytyminen yleisölle 700 metriä ennen maalia toi lisäjännitystä seurantaan. Vaikka reitti oli 99%:sti sama kuin aiemmin, niin monet kokeneet Classic-kävijät kokivat juosseensa melkein kuin uudessa tapahtumassa, kilpailun johtaja Terho Lahtinen iloitsi.
Mini Maratonilla tehtiin uusi osallistujaennätys. Kuva: Miska Koivumäki
Solvalla-Haltian alue on logistisesti hyvin saavutettavissa, ja jahka urheilukentän uudet parkkipaikat valmistuvat, niin tapahtuman kokoa on ainakin siltä osin mahdollista jopa kasvattaa.
Lahtisen mukaan tarkempaa analyysiä kehityskohteista tehdään myöhemmin jahka osallistujilta saadaan kerättyä palautetta.
Kaikkiin 13:een Classiciin osallistuneiden määrä hupeni enää kahteen mieheen: Zacharias Wickholmiin ja Harri Lepistöön. Molemmat selvittivät maratonin, vaikka myönsivät että ehkä juuri kuumuuden takia tämänkertainen koitos oli kaikista rankin. Molemmat kehuivat uutta tapahtumakeskusta.
– Minulle tärkein syy osallistua kaikki nämä vuodet on ollut Nuuksion henki ja nämä järjestäjät. Täällä oli jälleen se sama upea tunnelma kuin aiemminkin, Lepistö sanoi ja lupasi Wickholmin tavoin olla jälleen ensi vuonna viivalla, jos vain terveyttä riittää.
Teksti: Marko Krapu
