Juho Ylinen ja Elisa Sihvola hallitsivat parhaiten liukkaat olosuhteet Nuuksio Classicin polkumaratonilla.
Kovimpien kilpakumppanien poissaollessa Ylinen suorastaan leikitteli ylivoimaiseen voittoon ajalla 3.11.00. Toiseksi sijoittunut Eero Leino hävisi yli 26 minuuttia. Ylinen on ollut tällä kaudella voittamaton kotimaan polkukisoissa.
– Oli tosi märkää. Lätäköistä ei aina tiennyt, että onko siinä vettä vain puoleen sääreen vai jopa nivusiin asti. Sai mennä paikoin tosi varovaisesti ettei kaadu. Sen ja vastuksen puutteen takia tänään menin pääosin pk-alueella, Ylinen kertoi.
Elokuun aikana Ylinen haki voitot Tiirismaa Traililta ja Himos Traililta. Lisäksi hän on kilpaillut suunnistuksen viestiliigassa, ja hänet nähdään suunnistuksen SM-kisoissa myös ensi viikonloppuna. Huippukunto on pyritty ajoittamaan kahden viikon päästä järjestettävään polkujuoksun Golden Trail National Seriesin finaaliin Norjassa.
– Top 3 on siellä tavoite. Reitti on vaativa (29 km ja 1200 nousumetriä) ja ne mutaiset pikku polut eivät ole mun vahvuusaluetta. Mukana on ainakin erittäin kovia norjalaisia ja ruotsalaisia. Onnistuminen siellä avaisi paikan sarjan globaaliin finaaliin, Ylinen kertoi.
Vaikuttavasta meriittilistastaan huolimatta Classicin voitto oli Yliselle vasta ensimmäinen. Kahtena edellisenä vuonna hän on joutunut taipumaan toiseksi, vaikka on molemmilla kerroilla juossut alle edellisen reittiennätyksen.
– Toki voitto tuntuu hyvältä, mutta vielä paremmalta se olisi tuntunut, jos olisi ollut kunnon kisa ykköspaikasta.
Ylinen johtaa Trail Tour Finlandia viiden osakilpailun jälkeen maksimipistein, ja hänelle riittää vain kevyt hölköttely päätösosakilpailussa Vaarojen maratonilla kokonaiskisan voittoon.
– Hyvältähän tilanne näyttää, mutta koskaan ei tiedä, jos vaikka sairastuu tai tulee loukkaantuminen. Siksi pitää katsoa rauhassa loppuun asti.
Sihvola kuittasi yllätysvoiton
Naisten maratonilla kaksinkertainen Classicin voittaja Hanna Jantunen johti kilpailua 24 kilometrin huoltoon asti, mutta päätti keskeyttää hetkeä myöhemmin neljän minuutin johtoasemasta huolimatta.
Vuosien 2018 ja -19 voittaja Jantunen valitteli Högbackan huollossa, ettei jaloissa ole enää voimia jäljellä. Hän lähti vielä yrittämään, mutta totesi pian etenemisen liian vaikeaksi.
Maltillisesti aloittanut Elisa Sihvola huomasi tilaisuutensa tulleen ja piti pintansa loppuun asti. Debyytti Nuuksion poluilla toi paikan korkeimmalla korokkeella loppuajalla 4.02.58.
– Mun taktiikka oli aloittaa rauhallisesti, mutta en mä siihen ihan pystynyt. Joka tapauksessa jälkimmäinen puolikas meni paremmin ja voitto on todella iloinen yllätys, Sihvola hehkutti.
– Olihan siellä vetisiä kohtia, ja yhdessä purossa kävin uimassa vyötäröä myöten, mutta siitäkin pääsin pois, Sihvola naureskeli sateiden paikoin pehmittämää reittiä.
Sihvola nousi voitosta saamiensa sadan pisteen turvin Trail Tourin johtoon, kun jäljellä on enää Aulanko Tower Trail (22 km) ja Vaarojen maraton.
– Vaaroille olisi tarkoitus mennä. Olen siellä kerran ollut puolimaratonilla. Maraton on minulle uusi tuttavuus, mutta voisin kuvitella, että reitti on varsin tekninen.
Toiseksi Classicissa sijoittui kotipoluillaan juossut suunnistaja Johanna Hulkkonen (4.09.34) ennen Nuuksion kestomenestyjä Paula Havua (4.12.46).
Myös Hulkkonen oli kisassa mukana ensimmäistä kertaa. Nimi kannattaa painaa mieleen, sillä polkujuoksu kiinnostelee häntä siinä määrin, että saatamme nähdä hänet silloin tällön jatkossakin polkukarkeloiden kärkisijoilla.
Tuoriniemi ja Tervo ultran valtiaat
72 kilometrin ultramatkan vahvimmat olivat Mia Tuoriniemi ja Tuomas Tervo.
Tuoriniemi voitti Nuuksio70 Trail Ultran viisi vuotta sitten ja on lisäksi sijoittunut useita kertoja palkintosijoille. Nyt voitto irtosi lopulta yli 35 minuutin erolla loppuajalla 8.01.55.
– Meinas olla vähän raskas päivä. Pitkospuut olivat hirveän liukkaita, enkä meinannut päästä kaatuneiden puiden yli, kun mun jalat on niin kauhean lyhyet. Välillä rupes oikein naurattamaan, kun oli näitä haasteita, Tuoriniemi hymyili.
Tuoriniemi kilpaili pari viikkoa sitten Mustavuori 8848 -kilpailussa, jossa siis tunkattiin Mt. Everestin korkeuden verran.
– Kyllä se painoi vieläkin jäsenissä. Mutta päätin noin 20 kilometrin kohdalla lisätä hieman vauhtia, ja ilokseni muut jäivät siinä vaiheessa. Tankkaus onnistui tänään erittäin hyvin.
Hopeasta käytiin tiukka kisa, mikä ratkesi 44 sekunnin turvin Essi Haapaniemen eduksi ennen Iina Tuomivaaraa.
Haapaniemi oli jo aikeissa keskeyttää harhauduttuaan 42km:n kohdalla seuraavan päivän maastopyöräkisan reittimerkkien houkuttamana, mutta päätti kuitenkin jatkaa, ja otti maalissa komean hopeasijan.
Tuomas Tervo kertoi laskeneensa etukäteen että hänellä voisi olla mahdollisuuksia kuuden ja puolen tunnin loppuaikaan. Hyvin hän kuntonsa tiesi, sillä voittoaika painui vain viisi minuuttia huonommaksi.
– Jos maaston märkyyden jättää pois, niin tämähän oli ihanteellinen juoksukeli. Vanha sanonta, että iso kone vaatii nestejäähdytyksen, päti tänäänkin. Ihan helmi oli juosta, vaikka krampit iskivät eka kerran jo 30 kilometrin kohdalla, Tervo kertoi.
Kakkoseksi sijoittui Tomi Mikkola, joka maaliinpääsyllään mursi häntä vainonneen Classicin ultran kirouksen. Helppoa ei kuitenkaan ollut tälläkään kerralla.
– Olin vielä alkuviikosta flunssassa, mikä kieltämättä kyllä näkyi vielä tänäänkin. Lisäksi juoksin yhdessä kohdassa minuutin verran harhaan, minkä turvin Tuomas pääsi ohitseni ja karkuun. Mutta ei voitto siihen mennyt, vajaa seitsemän minuuttia Tervolle hävinnyt Mikkola myönsi rehdisti.
Kolmas oli Tuomas Räbinä ajalla 7.13.57.
Nuuksio Classic järjestettiin jo 12. kerran, ja se on vakiinnuttanut paikkansa yhtenä maamme suosituimmista ja hienoimmista polkujuoksutapahtumista. Ilmoittautuneita oli noin 620, ja matkaan lähti lopulta hieman yli 500 osallistujaa. Määrä on paras sitten koronan alun.
– On ollut tosi mahtavaa katsella tätä maalialueen hienoa tunnelmaa. Vettä on toki tullut, mutta myös aurinko on välillä lämmittänyt. Järjestelyt ovat sujuneet todella hyvin, ja tekemämme monet parannukset ovat helpottaneet kisan toteutusta ja parantaneet juoksijoiden kokemusta entisestään, kilpailunjohtaja Terho Lahtinen hehkutti.
Erityisesti paukkuja oli laitettu reitin merkkaukseen. Lahtinen laski, että reitillä oli noin 7000 merkkitikkua ja lisäksi satoja muita opasteita.
– Toki nuo muutamat ohiajot paljastavat, että merkkausta voi edelleen parantaa, Lahtinen mietti.
– Märkä keli näkyi paitsi tulostasossa myös siinä, että keskeytyksiä ja ensiaputehtäviä oli jonkin verran tavallista enemmän. Toisaalta todella moni tuntui myös nauttineen rankasta reitistä ja itsensä voittamisesta.
Teksti: Marko Krapu
